Kennelin takana olen minä, 1966 syntynyt sairaanhoitaja ja neljän lapsen äiti, Anne.
Palveluskoiraharrastusta on takanapäin piirua vaille 30 vuotta. Aloitin suursnautserilla ja siitä tuli jatkettua dobermannin kautta malinoisiin. Kilpaillut olen viestillä, haussa ja jäljellä, viime vuodet tuli harjoiteltua lähinnä suojelua.
Kasvatusharrastus alkoi belgianpaimenkoira malinoisilla. Koirani olivat Ranskasta ja Itävallasta tuotuja yksilöitä. Pk-harrastuksen jäätyä ajan puutteen vuoksi, myös kasvatus tällä saralla sai jäädä.
Teinivuosien haaveen pääsin toteuttamaan ostamalla kolme siperianhuskyä ja opiskelu aivan toisenlaiseen koiramaailmaan alkoi. Nämä vuodet olivat opettavaisia mm. koirien laumakäyttäytyminen ja erilainen työskentelymotivaatio ja sen löytäminen kävivät tutuiksi. Tietenkin tuli tutustuttua tosi hienoon käyttökoirarotuun. Etelä-Suomen lumettomat talvet sammuttivat haskyharrastuksen osaltani.
Parsonit tulivat kuvaan kun halusimme koko perheen pienikokoisen seurakoiran, joka ei kuitenkaan jäisi isompiensa jalkoihin. Mikä olisi ollut parempi valinta kuin parson. Ja se vei kyllä sydämen luontaisella älykkyydellään ja temperamentillaan.
"Miksi olla hankala, kun voi samalla vaivalla olla täysin mahoton"